Puhe menneisyydestä
Halusin tuoda muistojen kätköistä yhden mieleenpainuvimmista sekä kunniakkaimmista puheista, mitä olen historian kirjoja lukiessani tallentanut arkistoihini. Puhe on samalla yksi järkyttävimmistä, koska puheen lopullisuus tuntui varmasti jokaisen kuuntelijan selkärangassa asti.
Puheen piti Eversti Kai Savonjousi Viipurin menetyksen viimeisinä hetkinä. 10. divisioona oli kärsinyt pahoista iskuista ja rikkirevityn divisioonan uudelleenjärjestely oli meneillään Viipurinlahdella, kun Eversti Savonjousi piti puheen Karjalan niityllä. Eversti Savonjousi saapui joukkojen eteen ja katsasti sen hitaasti kävellen. Sitten hän aloitti puheen.
" Tästä ei sitten peräännytä, ei nimittäin voida. Siellä on seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu, hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maan puolustaja. Jos tästä joku pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani. "
Eversti Savonjousi oli kova rintamakomentaja joka puhui koville suomalaisille sotilaille Suomen itsenäisyyden olessa uhattuna.
Olen miettinyt näitä puheita ja sitä lopulliselta tuntuvaa ennustusta tulevasta. Varsinkin kovan, mutta rehellisen ja taitavan rintamakomentajan odotusta miehiltään. Puhe saa edelleen mielen liikuttumaan. Silloin oli olemassa suomalaisia miehiä ja naisia jotka tunsivat vastuuta ja uhrimieltä yhteisen maamme ja sitä maata asuttavan kansan edessä. Tunsivat vastuuta siitä Avoimesta sydämestä jota ulkoiset rajat suojaavat. Tunsivat vastuuta sitä sydämen nuorta ja kasvavaa polvea ja sen naisia ja vanhuksia kohtaan. Silloin jokainen laittoi kaikkensa peliin miettimättä sitä, pärjäisimmekö siinä koetuksessa. Välillä pärjättiin, välillä ei. Henki oli, että Suomi ja sen kansan tulee säilyä itsenäisenä. Ja se säilyi!
Olen surullinen miettiessäni kaikkien näiden uhrautumisien merkitysten unohtamista ja vähättelyä. Miesten, jotka elämänsä kovimman paikan edessä kuulevat vielä sanat " tästä ei peräännytä, tähän kuollaan". Everstin sanat eivät olleet sotahullun puhetta, vaan kovan isänmaata ja itsenäisyyttä rakastavan rintamakomentajan lupaus maansa puolesta. Miehet puolustivat itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. He tekivät kaikkensa tämän maan kansan ja sen rajojen turvaamisen eteen. Miehet eivät epäröineet astua taistelemaan, vaikka tilanne oli mahdoton ja voimavarat vähäiset. Pelkäsivät mutta täyttivät jokainen tehtävänsä!
Elämme tänään vuotta 2010 ja meillä on päättäjinä miehiä, naisia, jotka ovat tehneet kaikkensa, että maamme itsenäisyys, itsemääräämisoikeus on saatu tuhottua. Ei ollut voimaa päättäjissämme taistella, vaikka taistelu oli monin kerroin helpompi kuin 1939-1944. Puuttui usko omaan pärjäämiseen ja yhdessä tekemiseen! Puuttui usko Suomen kansan vahvuudesta, sekä tartutettiin epäusko vielä kansalaisiinkin. Tehtiin kovan hinnan vaatineesta Suomen kansakunnan matkasta tulevaisuuteen itsenäisenä valtiona historiallinen muistomerkki.
Itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus annettiin pois ilman, että kunnioitettiin sitä uhrautumisen ja uhrien määrää. Kunnioitus pitää ansaita ja sen saatuaan sen olemassa olon eteen pitää nähdä vaivaa ja taistella. Olen sanonut, että haluaisin Suomeen vielä päättäjiä, joita voisi katsoa ylöspäin ja arvostaa, kunnioitaa ja luottaa. Te Suomen päättäjät, ette ansaitse kunnioitusta. Te pelkäätte, mutta ette edes yritä voittaa pelkoanne. Pelkäätte Suomen pärjäävän sillä teidän omat etunne kärsisivät.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hieno muistelu, hieno oli myös eversti Savonjousen puhe.
En olisi minäkään EU:hun liittynyt.
No, onneksi se hajoaa omiin riitelyihinsä aika lähitulevaisuudessa.
Sehän perustettiinkin vain sen takia, että englantilaiset opetetaan ranskalaisten tavoille saksalaisten rahoilla. No nyt niitä rahantarvitsijoita on jo ranskalaisten lisäksi kaikki entiset itä-blokin maat ja Saksa kun katsoo, että nyt riitti maksumiehenä oleminen, niin se on siinä. Kaikki palaa kiltisti koteihinsa.
Kaikkein surullisinta "Viipurin menetyksessä" oli se, että koska Viipuria ei millään olisi voitu puolustaa tehokkaasti siksi, että selän takana oli vettä eikä puolustuksessa syvyyttä, ei sitä ollut tarkoituskaan puolustaa eikä siinä ollut mitään sotilaallista järkeäkään siksi.
Kuitenkin monta vuosikymmentä on melskattu sotilaskunnialla ja oikeusjutuilla ja politiikalla kolmanneksi suurimman kaupungin menettämisestä niin kuin vihollinen olisi vallannut Pariisin, Berliinin, Moskovan tai Tokion.
Kansanvalta on julma ja populistinen. Minusta olisi paras, jos jo peruskoulussa jokainen vähintään jääkärin tutkinnon suorittanut peruskoulun opettaja kertoisi peruskoulun kolmannella luokalla Suomen maantiedon yhteydessä, että puolustuksessa tulee olla syvyyttä, mitä Viipurinlahti ei koskaan olisi kyennyt tarjomaan.
On jokseenkin käsittämätöntä se, miten yleisesikuntaupseeritutkinnonkin suorittaneet periaatteessa akateemiset ja avoimet henkilöt joko virassa tai reservissä evp:nä juuttuvat näihin keskiaikaisiin kunniakäsityksiin.
Ehkä he ampuisivat itsensä, vaikka strategian laitoksella opiskelleina ymmärtäisivät, miten arvoton taktisesti jokin ratkaisu on kokonaisuuden kannalta.
Loppujen lopuksi epäilen, että onko laitoksissa kasvaneilla papeilla, opettajilla tai upseereilla kykyä ymmärtää, mitä tarkoittaa akateeminen vapaus tai hengen vapaus tai sananvapaus.
Kaikkein synkintä luettavaa upseereiden henkisistä tuotoksista eivät ole sotamiesten, kersanttien, luutnanttien tai edes majureiden tai everstien muistelmat, vaan kenraalien muistelmat. Siinä ikään kuin kissamieheltäkin on mennyt koko elämä hukkaan enemmän kuin varastovääpeliltä siksi, että rakkaat kadettikollegat yhdessä tyhmien poliitikkojen kanssa mitoittivat kaiken väärin.
Miten everstille lopulta kävi? Kaatuiko taistelussa?
Liikuttavaa on myöskin lukea Uuden Suomen Talvisodan aikaisien lehtien kuolinilmoituksia, joissa usein lukee "kaatui taistelussa isänmaan puolesta".
Surullista on kyllä se noiden taisteluiden vähättely, jota vielä esiintyy. Toki esiintyy paljon myös ansaittua kunnioitusta.
Kunnioitettava puhe ensimmäiseltä kadettiupseerilta, joka sai komentaakseen yhtymän. Aienmmat komentajat olivatkin jääkäreitä. Mutta tuolloin tilanne oli aivan toinen, kyseessä oli hetkessä häviämäsä oleva suomalainen elämänmuoto. Tässä kohtaa olen bloginpitäjän kanssa erimieltä. Nyt meillä ei ole mitään akuuttia hätää.
Ei EU hajoa vaan 'rauhoittuu' tavanomaiseksi EFTAksi jolloin kaikki on hyvin ja kukaan ei yllättäen muistakkaan mitään jostakin EUsta...Keisarin uudet vaatteet unohdetaan kuin lapsi lelunsa ja siirrymme taas arkirealismiin suurinpiirtein: 'asia on loppuunkäsitelty, hajaantukaa..'
senäjoella on paljon ihanaa porvari historiaa esim junanvaunut jolla tuotiin en tiedä mitä sopusoiti tuotiin kas vai vietiinkö nörpiöön
Kai Savonjousi (1901) oli rintamakomentajana joka yleensä siirrettiin pelastamaan vaikeaa rintaman osaa. Tavoiteltuaan toisen maailmansodan jälkeen turhaan puolustusvoimain komentajan tehtävää Savonjousi erosi 1960 divisioonankomentajana puolustusvoimien palveluksesta. Tämän jälkeen hän toimi 1960 - 1966 Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnanjohtajana. Yleni kenraaliluutnanttiksi ja kuoli 1982.
Kun kerroit osaavasi historian kerro Kauhajoen työmiesten kohtalo samoin Teuvalaisten ja Ähtäriläisten jos kerran tiedät tämä kyllä jatkuu. joten lue ylykagasta. Oli missei pohjalainen suku. Kauhajoella on mielen osoituksia muttei paasiota vastaan
4# Savonjousi jäi puolustusvoimista eläkkeelle 1960 kenraaliluutnanttina.
Jarmo Nieminen
Niin en kirjoittanut tämän hetken hädästä. Tosin se hätä tulee yllättäen ja pienistäkin asioista! Mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan itsenäisen Suomen ja sen eteen kovia uhrauksia tehneiden kansalaisten työn mitätöinnistä. Suomi ei ole itsenäinen mikä oli näiden miesten ja naisten tekemän työn tulos.
Tapio O. Nevan tarina on outo. Kyllä kait herra tai rouva Neva tietää, että Viipuri oli suomalaisuuden symboli. Tuon ajan suomalaisille, Viipuri oli todellakin vanha suomalainen kaupunki. Sama symboliarvo sillä oli Neuvostoliitolle vanhana venäläisenä kaupunkina. Sillä hetkellä se oli suomalaisille taatusti arvokkaampi kuin Pariisi.
Oikeutta käytiin sodan aikana. Älä vääristele. Tutkinnan määräsi Mannerheim.
Puolustushan oli syvä, koko Kannaksen syvyinen. Hyökkääville armeijoille aiheutettiin tappioista noin puolet nimenomaan vetäytymisvaiheessa. Nyt kuten Nevakin arvioi jatkosotaa nykyisyyden okulaareilla, hänkin voi todeta, että taistelu käytiin syvällä alueella. Tätähän Mannerheim paukutti päähän jo Talvisodassa linjapuolustuskenraaleille, että koko Kannas on puolustusaluetta. Jatkotkin jo oli suunnitteilla Salpa-asemalle viivytyksestä.
Jos Neva on perehtynyt itse tapahtumiin, niin hän tietää, että Savonjousi oli todella tiukan paikan edessä järjestäessään puolustusta pakokauhuun joutuneiden miesten pohjalle. Hän selviytyi tehtävästään yleisesikuntaupseerille kuuluvalla tavalla. Sitäpaitsi hän oli valmis uhraamaan henkensä puheessaan mainitsemien arvojen eteen. Neva vähättelee tilannetta aika törkeästi, tai sitten hän ei tiedä mistä oli kyse.
Mistä kauhajokinen tietää suomen historiasta kun se ei tiedä kauhajoen historiasta em nappo kömä
#1
Melko mielenkiintoinen kanta EU:n synnystä. ehkä on syytä tarkentaa historiatietoja EU:n synnystä vielä toisenkin kerran.
Minkähin takia savon jousi perääntyy ei hän me ei pohjalaiset perään tynyyt kyllä me tiedetähän jr 58 miehet tiedetän Pakophon toltihin ja lujaa
Ihanaa että siellä Kauhajoella kylä kouluja lopetetaan on opettanu ihanaa ryssä vihaa ja kapitalisti autuutta ei taida näläkä helepottaa Savolaiset katteli pohjaliset tappeli viipuri meneteetiin marskin unen takia.
tiltu
Vastaan yhden ainoan kerran!
Mistä olet saanut mieleen, että olen kauhajoelta? Sitä en ole enkä tule. Miten puhut kapitalistista niin kovasti? Sitäkään minä en ole! Jos huomaat olen siis EU.n vastustaja ei ole etuni puolustaa kovia kapitalisteja! Taisi mennä ohi täysin se mikä oli kirjoituksen tarkoitus.
Mutta niinkuin Paasikivi sanoi.
" En kovin oivalla mä nopsaan vaan on niin ihanaa se , miten jälkikäteen mulle kaikki selviää"
Hyvä kirjoitus! Osui. Kunpa päättäjämme edes edustaisivat niissä suurissa pöydissään meitä suomalaisia, eivätkä meille suomalaisille niitä suuria pöytiään.
Hyvä M Vähäpesola,
Sinulla on hieno kirjoittamisen lahja, lisäksi älyä ja sydäntä. Kiitos kirjoituksesta, joka oli ladattu ajatuksia herättävin kuvauksin ja pohdinnoin.
Valitettavasti maamme poliittisesta täysivaltaisuudesta on todellakin kovin suuressa mitassa luovuttu EU:n suurimpien jäsenmaiden elittien hyväksi. Juuri nyt näyttää siltä, että EU:n liittovaltioitumisvaihe ei olisi juurikaan etenemässä? Eikä EU todellakaan ole ikuinen.
Hyvää Vuotta 2010 !
Älkää nyt tuommoista puppua kirjoitelko! Viipurihan on vanha venäläinen kaupunki - Inturistin opas kertoi sen koko busilliselle suomalaisia turisteja vuonna 1978 maaliskuussa kun olin matkalla Leningradiin ja pysähdyimme Viipurin asemalla. Asemaa vastapäätä oli muuten yhden talon päädyssä kymmenen metrin korkuinen vihaisen näköinen Leonid Brezhnevin kasvokuva kulmat kurtussa.
Jarmo Nieminen, #5,
ei ole hätää? Kyllä on! http://www.youtube.com/watch?v=cll4qKCIdKM
Gagarin, #21, heehee.
Amerikassa meneillään Martial Law´n alkuvaiheet.
Hieno kirjoitus, hieno puhe. Minusta Vähäjousi kuvailee tilanteen niin kuin se on, ja kertoo että siitä huolimatta toimitaan niin kauan kuin voidaan. Antaa syyn. Inhimillisen syyn.
Siksi kai Suomen ja EU-hallinnolla on niin kova vimma saada armeija (nopean toiminnan joukot) ulkoistettua. Silloin miehiä voidaan liikutella maasta toiseen, ja nämä tottelevat helpommin kun ei tarvitse ampua omiaan. Voi räiskiä "vihollisia", kanssaihmisiä.
Kääk! Siis piti sanoa että Hieno kirjoitus Vähäpesola, hieno puhe Savonjouselta.
Kyllä viipuri on myös vanha venäläinen kaupunki,sekä myös vanha ruotsalainen kaupunki.
järjellä ajateltuna on tietysti parempi kaatua asemiin kuin jäädä vangiksi,,tai otta hatkat,,,jos sen tekee niiin kyllä kaveri seuraa vaikka englannin kanaaliin saakka!
Enpä ole omasta sankaruudestani vakuuttunut,mutta tulis kuula ja tappais on tiukimmassa mahdollisessa paikassa helpotus,,,,!?
Kun nyt näyttää siltä, että emme pääse yhteisymmärrykseen siitä oliko Viipuri vanha suomalainen, ruotsalainen, venaläinen jne kaupunki, niin tehdäänpä kompromissi: Viipuri on vanha kaupunki.
Ugandan presidentin Idi Aminin kerrotaan lausuneen: kyllä kiväärinluoti aina juoksijan voittaa. Pääsenkö siis sankariksi kun muistan tuon Aminin viisauden enkä edes viitsi ruveta juoksemaan karkuun?
(Wikipedian mukaan) Viipuri (ven. Вы́борг, Vyborg, ruots. Viborg) on kaupunki Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä Luoteis-Venäjällä. Viipurissa oli noin 78.800 asukasta vuonna 2004. Viipuri on Leningradin alueen Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Vuoteen 1944 asti Viipuri oli osa Suomea, mutta tuli vuonna 1944 yhdessä muiden Suomen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden kanssa osaksi Neuvostoliittoa ja sen hajottua vuonna 1991 osaksi Venäjää. Kaupungin keskusta sijaitsee saarilla ja niemillä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä. Viipuri sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu. Suomenvedenpohja oli samalla Suomenlahdelta Laatokkaan vielä historiallisella ajalla johtaneen vesireitin läntinen päätepiste itäisen päätepisteen sijaitessa Vuoksen suulla Käkisalmessa. Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla. Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella. Viipurin linna perustettiin vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken yhteydessä. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on tullut esille merkkejä linnaa edeltävistä hirsirakennuksista. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta pidetään karjalaisena. - Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput 30% venäjänkielisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema. Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, sitten valkoiset valloittivat sen 29.4.1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku vuonna 1939 80.000) ja Helsingin ohella kansainvälisin - kaupungissa asui suomalaisten lisäksi ainakin ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä, norjalaisia, romaneja, tataareja ja juutalaisia. Tällöin myös rakennettiin Viipurin kirjasto. Viipuri oli myös asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki. Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jälleen 20.6.1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.
Me kansan enemmistö olemme äänestäneet Suomen EU:n jäseneksi. Aina vaan löytyy niitä, joiden mielestä kansa on äänestänyt väärin.
Vanha demari
On tainnut unohtua se tapa jolla äänestys tehtiin. Tapa jolla ihmisiä ohjailtiin tietyn tuloksen saamiseksi! Jos olet sitä mieltä, että tieto minkä pohjalta kansa äänesti oli puolueeton lue läksysi paremmin. Kaivappas esille se valtioneuvoston tiedote joka jaettiin kotiin ennen äänestystä. Missä näet siinä puolueetonta tutkimusta ja negatiivisia puolia. Pelkkää iloa ja auringon paistetta.
Suomessa kansalaisilta ei kysytty markasta luopumisesta ja euroon siirtymisestä. Monet pitivät markkaa yhtenä merkittävänä Suomen itsenäisyyden symbolina, olihan sen käyttöönotto 1860-luvulla merkittävä vaihe Suomen vähitellen pyrkiessä irti Venäjän vallasta kohti täyttä itsenäistymistä.
EU-maista esimerkiksi Britanniassa, Ruotsi ja Tanska eivät ole siirtyneet euroihin. Tämäkin osoittaa, että omalla valuutalla on merkitystä valtiollisen täysivaltaisuduen kannalta. Ruotsin vientiteollisuus onkin hyötynyt kruunun säilyttämisestä Suomen vientiteollisuuteen verrattuna.
Britannia oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta, ja neuvotteli sopimukseen itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Britannian euroskeptikkojen mukaan yhteisvaluutta lähentää liikaa mahdollisuutta synnyttää liittovaltiomuotoinen EU, joka alkaisi pian muistuttaa USA:ta. Euroskeptikkojen mukaan euron myötä Britannian talouselämä kärsisi, jos sen pitäisi kehittyä euroalueen raha- ja talouspolitiikan tahtiin. Punnan aikana Britannia voi määrätä itse kehittymisnopeutensa.
Tanska oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan.
Ruotsissa pidettiin vuonna 2003 kansanäänestys kruunujen vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti euron käyttöönottoa ja 42,0 % kannatti.
Myöskään Lissabonin sopimuksesta ei järjestetty Suomessa kansanäänestystä. Vasta Lissabonin sopimuksella (uudesta) EU:sta tehtiin kokonaisuudessaan (kaikilta osin) oikeushenkilö, joka voi toimivaltaansa kuuluvissa asioissa tehdä jäsenvaltioita kansainvälisoikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Lissabonin sopimuksella luotu 'uusi EU' rajoittaa jäsenvaltioiden kansallisvaltiollista täysivaltaisuutta paljon suuremmassa mitassa kuin 'vanha' EU. Ja siis kaikesta tästä Suomen kansalaiset eivät saaneet ilmaista omaa käsitystään ja mielipidettään. EU on Euroopan suurvaltojen (Saksa, Ranska, Britannia) eliittien (ei tavallisten kansalaisten) projekti. - EU:n myötä myös EU-jäsenyyden vastustajille on pakotettu EU:n kansalaisuus, siis todellakin 'kansalaisuus', mikä on normaalisti vain itsenäisiin valtioihin kytketty ominaisuus. Juuri tuo EU-kansalaisuuden 'uittaminen' EU-jäsenyyteen osoittaa, että tavoitteena on jo kauan sitten ollut EU:n kehittäminen USA:n kaltaiseksi liittovaltioksi. On tullut vaikutelma, ettei suuri osa kansalaisistamme ole tajunnut, että heillä, meillä kaikilla, on EU:n jäsenvaltion kansalaisina KAKSOISKANSALAISUUS: (1) Suomen kansalaisuus ja (2) EU:n kansalaisuus. Tämä edellytää käytännössä lojaalisuutta niin Suomen valtiota kuin EU:takin kohtaan!
Kiinnostavaa, että "Vanha demari" ei ole havainnut maamme EU:hun, euroon ja Lissabonin sopimukseen liittämisessä minkäänlaista ongelmaa aidon kansanvallan näkökulmasta. Moni tarkkailija ja kriitikko katsoo perustellusti, että euroon siirtymisestä ja Lissabonin sopimuksesta olisi tullut järjestää kansanäänestys. Noissa molemmissa tapauksissa maan valtaeliitti jyräsi kansan ja kansanvallan. Myös EU-kansanäänestys 'jyrättiin' voimakkaalla manipuloinnilla, kuten valveutuneet kansalaiset ovat ymmärtäneet.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 30 kommenttia